Olen aiemmin jo maininnutkin, että luulen masennukseni olevan peräisin jo aivan lapsuudestani. Eräät sukulaiseni ovat sitä mieltä, että alakulo on (jollain mystisellä tavalla) perinnöllinen ominaisuutemme tai suorastaan perisyntimme. Nämä samat sukulaiset lääkitsevät omaa masennustaan esimerkiksi homeopatialla.
Itse koen kuitenkin jo päässeeni eroon masennuksesta siinä määrin, etten enää kutsuisi ajoittaisia mielialan laskujani masennukseksi sellaisessa merkityksessä, että kyse on psyykkisestä sairaudesta. Alakulokaudet kuuluvat varmasti kaikkien meidän elämäämme.
Olen tässä lähiaikoina taas innostunut perehtymään terveellisen ruokavalion saloihin. Välttelin pitkään kaikenlaista terveysintoilua, sillä pelkäsin sen johtavan laihdutus- ja sitä kautta syömishäiriöajatteluun. Nyt nuo ongelmat tuntuvat jääneen jo niin taka-alalle, että pelko repsahtamisesta lienee turhaa.
Olen koostanut päivittäisen ravinnonsaantini niin, että tulen varmasti saamaan tasapainoisen määrän proteiinia, hiilihydraattia, rasvaa ja kuitua, sekä suositusten mukaiset määrät vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita. Vireystason ja mielialan nousu on ollut huimaa jo ihan parin viikon aikavälillä. Vaikka olen ennenkin ollut tietoinen energia-aineiden sopivista suhteista ja lähteistä, niin vitamiinit ja muut ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Alan nyt ymmärtämään, että olisin jo aikanaan voinut osittain hoitaa masennustani kunnollisella ruokavaliolla. Tietyt vitamiinit kun pitävät yllä myös välittäjäaineenvaihduntaa, ja siten vaikuttavat suoraan serotoniini- ja dopamiinitasoihin.
Olen tässä terveyshuumassani visioinut, että ravintoterapiasta tulisi tehdä tärkeä osa masennuspotilaiden hoitoa. Olen toki myös vankkumattomasti psykoterapian, tai paremman puutteessa vähintään itseterapian kannalla, enkä ole väittämässä että masennuksen osasyynä olisi poikkeuksetta epäterveellinen elämäntapa. Myös lääkehoitoa tarvitaan tapauskohtaisesti joskus, mutta suhtaudun sen kuntouttavaan merkitykseen hieman epäluuloisesti, omien ja ystävieni kokemusten myötä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuli vielä sellainen lisäys mieleen, että ainakin omien uskomusteni mukaan kaikki välttämättömät suoja-aineet tulisi saada juuri ravinnon kautta, eikä keinotekoisina lisinä. Tähän on kolme hyvää syytä. Yksi on se, että ainakin vitamiinien imeytyminen valmisteiden kautta on epätäydellisempää kuin ruoasta. Toinen on se, että vitamiinivalmisteet myös säilyvät huonosti. Kolmannesta syystä en täysin mene takuuseen, kun en tiedä kuinka laajasti aihetta on tutkittu, mutta on esitetty että tietyillä B-vitamiineilla olisi taipumus kumota toistensa vaikutukset, kun ne saadaan monivitamiinivalmisteista. Tämä efekti lienee mahdollista välttää hankkimalla ne monipuolisen ravinnon kautta.
VastaaPoista